Emma

Jane Austen aikalaisemme -kirjan innoittamana hain kirjastosta katseltavaksi vuoden 1996 elokuvaversion Austenin Emma-romaanista. Emman roolissa on nuori Gwyneth Paltrow ja lipevää Frank Churchilliä esittää järisyttävässä puudelitukassaan Ewan McGregor. Harrietina taas nähdään Toni Colette. Paljon siis tuttuja nimiä, jotka ovat Emmassa vasta uriensa alkupuolella. Paltrow'lla on takanaan jo kuolemansyntitrilleri Seitsemän (Se7en, 1995), mutta edessä vielä Oscarin tuonut rooli Rakastuneessa Shakespearessa (Shakespeare in Love, 1998). McGregor on samana vuonna tähdittänyt kulttimaineeseen noussutta Trainspottingia (1996) ja Colettella on takanaan päärooli pikkuhitissä Tahdon naimisiin (Muriel's Wedding, 1994).

Emma Woodhouse on nuori nainen, joka on päättänyt toimia amorina toisille saatettuaan kotiopettajattarensa onnellisesti naimisiin. Tästäpä alkaakin vyyhti, jossa Emma uskottelee milloin kenenkin olevan rakastunut milloin kehenkin. Emman arvailut tosin menevät pääsääntöisesti pieleen, ja lopulta hän huomaa omankin sydämensä tulleen houkutelluksi mukaan leikkiin. Austenmaisesti lopussa sankaritar on kehittynyt ihmisenä ja saa onnellisen loppunsa. Elokuvaan on mainiosti mahdutettu tarinan pääpiirteet, etenkin Emman ja Harrietin ystävyys ja rakkauskuvioiden siihen aiheuttamat mutkat. Sen sijaan Frank Churchillin ja Jane Fairfaxin salakihlaus ohitetaan melko nopeasti.

Paltrow on mainio Emmana, joka elokuvan alussa on suoraan sanottuna ylenkatseinen biaatch, mutta josta kehittyy empaattinen ystävä ja vaimo turhankin täydelliselle Mr. Knightleylle. Leffa on kaiken kaikkiaan hyvä, perinteinen versio Austen-romaanista, joka ei sen kummemmin yritä kaivaa teoksesta mitään uusia puolia tai tulkintoja esille.

K jännää, miten Emman käy.