Seija Vilén: Mangopuun alla |
Teos kuvaa päähenkilön liittymistä Krishna-liikkeeseen, elämää ja perheen perustamista sen piirissä. Vietettyään puolet elämästään uskonnon parissa eläen niin Intiassa ja Tanskassa kuin Kanadassakin päähenkilö saa tarpeekseen pahoinpitelevästä miehestään ja jättää sekä tämän että Krishna-liikkeen ja asettuu lapsineen takaisin Suomeen. Päähenkilö alkaa opiskella ammattiin elättääkseen perheensä ja hiljalleen myös huomaa rakastuvansa naiseen. Kirja on kauniin runollisesti kerrottu ja Vilén kuvaa hienosti uskon löytämistä ja sen tarjoamaa suojaa ja lopulta tuon suojan käymistä turhaksi ja jopa ahdistavaksi. Tosipohjainen tarina ansaitsee tulla kerrotuksi ja se valaisee kiinnostavasti ja harvinaisesti Krishna-liikettä sisältäpäin.
Peter Franzen: Tumman veden päällä |
Franzenin teos kertoo koulun aloittavasta Petestä, jonka oikea isä asuu Helsingissä, mutta loppuperhe eli äiti, pikkusisko ja poliisina työskentelevä kasvatti-isä pohjoisessa. Kasvatti-isä on humalassa väkivaltainen ja mustasukkainen, mutta pieneltä pojalta menee tovi huomata tämä puoli lapsilleen pääsääntöisesti mukavana näyttäytyvästä miehestä. Elämään mahtuu kuitenkin muutakin: herätysjuhlia, potkuautoja, Israelin matkaa, tarinankertoja-isoisää ja tietysti koulun ihanaa Saara-tyttöä.
Pidin kovasti Franzenin tavasta pidättäytyä lapsen näkökulmassa. Se tekee arkisistakin mutta Petelle uusista tapahtumista jännittävän tuntuisia ja toisaalta jättää paljon tulkintavastuuta lukijalle esimerkiksi perheväkivaltakotauksissa. Pidin myös dialogin murremuotoisuudesta, joka ennen kaikkea tässä Franzenin itsensä lukemassa äänikirjaversiossa pääsi loistavasti oikeuksiinsa.
K pääsee oikeuksiinsa sylissä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti