 |
| Graeme Simsion: The Rosie Project |
Miespuolinen on myös romaanin päähenkilö, genetiikan professori Don Tillman, joka on nerokas, mutta sosiaalisesti taidoton, ehkä jopa hieman autistinen nörtti. Don alkaa kaivata itselleen puolisoa ja luo yksityiskohtaisen kyselykaavakkeen, jonka avulla ihannepuolison olisi tarkoitus löytyä. Donin puolesta kyselyvastauksia haravoiva ystävä Gene lähettää tämän pakeille Rosien, joka paljastuu pian täysin epäsopivaksi vaimokandidaatiksi kyselyn ihannevastausten näkökulmasta. Silti Rosiessa on jotakin, joka saa Donin yhä uudestaan auttamaan Rosieta tämän omassa isänetsintäprojektissa.
Erinäisten mutkin jälkeen tarina saa tietysti onnellisen loppunsa ja Don oppii käyttäytymään sopivan normaalisti. Paksujen, henkilöhahmoihin keskittyvien romaanien ystävänä jäin kaipaamaan lisää syvyyttä hahmoihin - melko ohueeseen Rosien hahmoon, mutta myös kiinnostavaan Doniin. Olisin halunnut uppoutua vielä enemmän Donin järjestäytyneeseen, aikataulutettuun maailmaan ja yltiörationaaliseen ajattelutapaan. Nyt hahmo tuntui jäävän pelkäksi pintaraapaisuksi. Ehkä osasyynä tähän on, että Simsion oli ensin tekemässä kirjan tarinasta elokuvakäsikirjoitusta ja lisäsi siten vasta jälkikäteen tarinaan Donin sisäisen maailman kuvauksen.
Leffaversion (joka ilmeisesti on tekeillä) Donina mieleen tuli heti 1990-luvun Tom Hanks Forrest Gumpin hengessä. Toisaalta kirjassa Rosie näkee Donin Kuin surmaisi satakielen (To Kill a Mockingbird, 1963) Atticus Finchiä esittävän Gregory Peckin näköisenä, joten rooliin saattaisi sopia myös oikealla tavalla kulmikas australialainen Jonathan LaPaglia. Jään mielenkiinnolla odottelemaan, kenelle leffaversion rooli lopulta menee. Sitä ennen taidan keskittyä taas vähemmän höpsöön kirjallisuuteen, vaikka nyt äänikirjakuuntelussa onkin sellainen kökköyden huipentuma, että tulee hihiteltyä täysin väärissä kohdissa. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin, nyt vuoroon asiantuntija-K.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti