Taisteluni 2 & 3

Karl Ove Knausgård: Taisteluni 2

Jatkoin Knausgårdin elämäntarinan parissa heti saatuani ensimmäisen osan päätökseen. Toisen ja kolmannen osan välissä olin pakotettu pitämään taukoa, kun kirjaston varauslista eteni liian verkkaisesti.

Pidin toisesta kirjasta todella paljon. Siinä Knausgård keskittyy lähihistoriaansa eli käytännössä aikaansa Ruotsissa, jonne hän muutti Norjasta jätettyään ensimmäisen vaimonsa. Taisteluni 2 kuvaa Knausgårdin asettumista uuteen maahan, kamppailua toisen romaaninsa kanssa ja uutta parisuhdetta, joka tuo mukanaan lapsia ja lapsiperheen arjen. Teos rakentuu vinkeästi sisäkkäisistä kertomuksista, joissa Knausgård palaa aina taemmas ajassa, kunnes palaa taas aloittamaansa kertomukseen ja aikatasoon. Knausgård kuvaa kertomusten lomassa suomalaisen näkökulmasta mukavan piikikkäästi Ruotsin epäkohtia. Näitä ovat esimerkiksi hysteerinen suhtautuminen ruokaan ja ruokavalioon, lapsien kasvattamiseen, laskujen eräpäiviin ja yhdenmukaisuuteen. 

s. 379

Hän ei myöskään kaunistele uutta parisuhdettaan tai lapsiperheen arjen karuutta. Hän kuvaa hykerryttävästi mm. käyntiään vauvarytmiikkatunnilla, jossa voi hyvästellä viimeisetkin miehisyyden rippeensä, eikä salaa tylsistymistään isyyslomalla. Paljastamalla brutaalin rehellisesti omat ja läheistensä heikkoudet Knausgård saa kerta kaikkiaan ikävistä puolistaan huolimatta kiemurreltua itsensä vastustamattomasti lukijan suosioon.

Karl Ove Knausgård: Taisteluni 3

Romaanisarjan kolmas osa palaa ajassa taaksepäin ja toisen kirjan rakenteesta poiketen etenee varsin kronologisesti Knausgårdin lapsuusvuosista varhaisteini-ikään. Vain muutaman kerran kirjailija-kertoja tuo esiin aikuisen itsensä tai myöhempiä tapahtumia elämässään. Knausgård sukeltaakin ihailtavan taitavasti nuoruutensa mielenmaisemiin ja ajatuksenjuoksuun.

Suuressa osassa lapsuudessa on pelottava isä, jolta ei liikene ymmärrystä heikkouksille tai vahingoille. Isän läheisyydessä on parempi syödä muronsa hapantuneen maidon kera kuin pyytää tuoretta tilalle tai jättää ateria syömättä. Tukea saa onneksi isoveli Yngveltä, joka elää samassa tilanteessa. Elämää on myös kodin ulkopuolella, joskin siellä pätevät lasten maailman lait, joissa erilaisuus ei todellakaan ole ansio. Kukkakuvioisessa uimahatussa saapuminen uimaharjoituksiin on suurin mahdollinen nöyryytys, ja kerran langetetusta tuomiosta on vaikea irtautua. Musiikista ja kirjoista löytyy kuitenkin pelastus.

Knausgård kuvaa mainiosti myös vaivihkaisen kiinnostuksen kasvun tyttöjä kohtaan. Ekaluokkalainen Karl Ove ei ymmärrä, miksi hän haluaisi katsella naisten takapuolia ja kuudesluokkalainen Karl Ove päättää rikkoa koulutoverin pussailuennätyksen tuoreen tyttöystävänsä kanssa: "Suumme olivat täynnä sitkeää sylkeä. Nyt oli kulunut seitsemän minuuttia. Neljä jäljellä. [...] Hän avasi silmänsä mutta ei katsonut minua vaan tuijotti taivaalle. Yhdeksän minuuttia. Kielen juurta särki. Yhä uutta sylkeä valui suupielistä. Hammasrautani kolahtivat välillä hänen hampaitaan vasten" (s. 421). Ennätyksestä huolimatta tyttöystävä panee välit poikki vielä samalla viikolla.

Kolmososaa oli mielenkiintoista lukea sen takia, että Knausgårdin hahmo oli jo niin tuttu. Hän on myös kuvannut jo ensimmäisessä osassa jonkin verran lapsuuttaan ja nuoruuttaan, ja siten kolmososaan oli todella helppo imeytyä mukaan ja tuntea sen maailma jo entuudestaan. Yhäkin siis Knausgård jatkaa lukijan houkuttelemista omaan verkkoonsa, josta tämän lukijan on ilmeisesti enää mahdotonta luikerrella irti. Suurin ongelmahan tällä hetkellä on se, että neljännen osan suomennos ilmestyy vasta syksyllä. Mitä tässä olisi muka siihen saakka tehtävä? On kai otettava mallia K:sta...