Haudattu jättiläinen

Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen

Vaikutuin aikoinaan suuresti Kazuo Ishiguron teoksesta Pitkän päivän ilta (The Remains of the Day 1989, suom. 1990), samoin kuin itse asiassa kirjasta tehdystä leffasta (ohj. James Ivory, 1993). Teoksen epäluotettava kertoja vaikutti merkittävästi graduaiheen valintaanikin. Jostain syystä en kuitenkaan ole lukenut muita Ishiguron teoksia, ennen kuin nyt havahtuessani hänen tuoreimpaan käännökseensä, Haudattuun jättiläiseen (The Buried Giant, 2015, suom. 2016). Hetki piti taas kirjaa odotella varausjonossa, mutta odottelu palkittiin.

Haudattu jättiläinen on jännittävän erilainen romaani. Sen maailma on täynnä lohikäärmeitä, jättiläisiä ja kuningas Arthurin ritareita, kelttejä ja sakseja. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään nykyaikainen fantasiapläjäys, vaan itse teoksen haikean sävyinen tarinakin kieltään myöten huokuu menneitä aikoja. Ehkä lähin vertauskuva, minkä osaan teokselle nimetä, on Don Quijote (1605-­1615). Etenkin naaraslohikäärme Querigin surmaajaksi nimitetty vanha kuningas Arthurin ritari sir Gawain muistuttaa epäonnistuneissa pyrkimyksissään Cervantesin klassikon höpsähtänyttä sankaria.

Pääosassa teoksessa on kuitenkin vanha kelttipariskunta, Axl ja Beatrice, jotka lähtevät matkalle poikansa kylään. Matkaa hidastaa vaarojen lisäksi vanhusten kunto ja heidän sumuksi nimittämänsä olotila, joka saa ihmiset unohtamaan asioita jo lähimenneisyydestäänkin. Axl ja Beatricekin ovat epävarmoja elämänsä vaiheista, mutta vakuuttuneita he ovat rakkaudestaan toisiaan kohtaan. Pariskunnan syvä luottamus rakkauteen onkin teoksen lumoavin ja samalla katkeransuloisin piirre. Säilyykö rakkaus entisellään, jos sumu hälvenee ja muistot palaavat? Miten käy myös kelttien ja saksien välisille suhteille, jotka ovat sovinnollisia niin kauan, kun sumu peittää vanhat sota-arvet? Unohdus ei tarkoita anteeksiantoa.

Teoksen loppu on silkkaa kyynelkanavien kutitusta, kun pariskunnan yhteinen matka tulee päätökseensä. En muista, milloin olisin lukenut näin vahvasti ja koskettavasti omaan maailmaansa vieneen romaanin. Ehdoton syksyn kohokohta!