Rosa Meriläinen & Saara Särmä: Anna mennä |
Meriläinen ja Särmä kirjoittavat omakohtaisesti, mikä tekee kirjasta sopivan lähestyttävän ja helposti aukeavan. Ei mitään tiukkaa feministisaarnaa vaan kuvauksia omasta elämästä. Kirjoittajat pyrkivät vapauttamaan lukijansa turhasta epävarmuudesta, nolouden tunteesta ja suorittamisesta antamalla luvan päästää itsensä tarpeen tullen helpolla. Näin Meriläinen esimerkiksi kommentoi ylisuorittavia soseuttajaäitejä (s. 63):
On nimittäin olemassa ihmistyyppi, jotka lisääntyvät, vaikka se ei selvästikään tee heille hyvää. He haluavat suorittaa äitiyden Oikein. Jo raskausaikana he ovat viljelleet luomujuureksia omalla ryytimaallaan ja tehneet pikkuisiin jääpalarasioihin valmiiksi suolattomia vauvansoseita. […] Tiedoksi: Valmissoseet ovat tosi käteviä. Sen kuin napsauttaa purkin auki ja lapioi soseen vauvan kitaan. Ei ole kodin vanki, vaan purkit kulkee mukana mihin vain – ja vauva myös.Jossain vaiheessa tosin Meriläisen sotkunsietämisopit alkavat vähän ärsyttää. En todellakaan ole mikään siivousfriikki, mutta en nyt sentään halua kahlata kissanhiekoissa, kukkamullissa ja puolipitoisissa vaatteissa ja tuijotella kattoa, koska se ”on aina siisti”. Sen sijaan allekirjoitan kirjoittajien näkemyksen metatyöstä, siis pakollisesta kotitöihin liittyvästä suunnittelusta, joka usein tuntuu kasautuvan naisille. Mutta eipä siitä sen enempää.
Anna mennä on mainio kotimainen katsaus sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja feminismiin kirjoitettuna sopivan huumorintajuisella ja turhista paineista ja odotuksista vapauttavalla otteella. Hurraa myötäylpeydelle, naisten keskinäiselle kehumiselle, hömppäsarjoille ja kepparitytöille!
Kolminkertainen hurraa myös kesäkissa-K:lle! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti