keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Vanhempainvapaalaisen tv-sarjakatsaus, osa 3

Otsikon titteli ei varsinaisesti tällä hetkellä pidä paikkaansa, kun vaihdoimme Z:n kanssa vuoroa kesän ajaksi, mutta toisaalta kyseisiä sarjoja tuli pääsääntöisesti katsottua otsikon kuvaamassa tilanteessa.

Breaking Bad (Netflix)

Jo pitkään olen halunnut katsoa tämän huumeidenvalmistajaksi ryhtyvästä syöpäsairaasta kemianopettajasta kertovan sarjan (2008-2013), ja tätä aloimmekin Z:n kanssa katsoa heti Netflixiin Uuden Sherlockin myötä sorruttuamme. Sarjan alussa Walter White (Bryan Cranston) saa syöpätuomion. Samoihin aikoihin huumepoliisissa työskentelevä lanko Hank ottaa Waltin mukaan huumeratsiaan. Syntyy idea perheen - pojan, vaimon ja vielä syntymättömän tyttären – elintason turvaamisesta metamfetamiinin valmistamisen ja myymisen avulla, ja Walt ryhtyy hommiin entisen oppilaansa, Jesse Pinkmanin (Aaron Paul) kanssa. Parivaljakko lisäksi sarjassa keskeisiin osiin nousevat mm. pikaruokaketjua vetävä Gus Fring, nallekarhumainen entinen poliisi Mike Ehrmantraut sekä lipevä lakimies Saul Goodman. Hahmot ovat värikkäitä, kuten myös sarjan tapahtumat. Breaking Bad on ajoittain erittäin brutaali ja pääosahenkilöt osaavat olla aika ajoin todellisia kusipäitä, joille ei oikeastaan edes toivo menestystä. Silti sarja piti herkeämättömästi otteessaan alusta veriseen loppuunsa. Ennen kaikkea tästä lienee kiittäminen sarjan kehittäjää, Vince Gilligania ja käsikirjoittaja-tuottaja Peter Gouldia. Tyypit ovat luoneet sarjan, jonka todella voisi uskoa olleen alusta lähtien kirjoitettu loppuun asti: niin sulavasti juonen osaset liittyvät toisiinsa kausien sisällä ja välissä. Loppu ei vaikuta Lost-tyyliseltä hatusta tempaisulta, vaan loogiselta päätökseltä viiden kauden tapahtumille. Tiukka sarja, joka kestänee aikaa ja uudelleenkatselukertoja.



Better Call Saul (Netflix)

Hah, vielä ei tarvinnutkaan päästää irti Breaking Badin maailmasta, sillä Gilligan ja Gould loivat sarjalle spin-offin (2015-) suoraan Netflixille. Better Call Saul keskittyy seuraamaan lakimies Saul Goodmania (Bob Odenkirk) ennen Breaking Badin tapahtumia, kun Goodman oli yhä nimeltään Jimmy McGill. Tosin kolmanteen kauteen edenneen sarjan kunkin kauden aloitusjaksossa nähdään myös lyhyt katsaus siihen, mitä Goodmanille tapahtui Breaking Badin jälkeen, kun tämä joutui vaihtamaan henkilöyttään ja oli varma, että päätyy vuoroesimieheksi nebraskalaiseen Cinnabon-kahvilaan. Saulin lisäksi sarjassa nähdään muitakin Breaking Badista tuttuja hahmoja, joista suurimmassa roolissa on oma suosikkini Mike (jonka kohtalo sinetöi suhtautumiseni Walter Whiteen). Kolmannella kaudella sarjassa nähdään jälleen Los Pollos Hermanosin vetäjä Gus Fring. Pienissä rooleissa nähdään myös hahmoja, joiden tunnistaminen Breaking Badista tutuiksi vaatii jo vähän paneutumista. Uusia hahmoja sarjassa ovat mm. Jimmy-Saulin veli Chuck, sähköallergiseksi itsensä diagnosoinut McGillin perheen ”kunnollinen” isoveli, sekä Kim Wexler, Jimmyn asianajajakollega ja jonkin sortin suhdeviritys. Vaikka tässäkin sarjassa sivutaan huumebisneksiä, keskittyy Better Call Saul enemmän veljeksien suhteeseen ja ennen kaikkea Jimmyn vaiheittaiseen muuttumiseen Saul Goodmaniksi. Päähenkilönä Jimmy-Saul on Breaking Badin Waltia ja Jesseä symppiksempi, mikä vuoksi hahmo onkin ihan ansaitusti saanut oman sarjansa.



Hakekaa kätilö (Netflix & Areena)

Tiesin Hakekaa kätilö -sarjan (Call the Midwife, 2012-) ja sen pohjana olevien Jennifer Worthin muistelmien olemassa olosta, mutta oikeastaan vasta omakohtaisen kätilökohtaamisen jälkeen ja kaverin suosittelemana päädyin katsomaan sarjaa. Netflixissä on toistaiseksi sarjan ensimmäiset viisi kautta ja Areenassa oli kevään mittaan nähtävissä tuoreeltaan sarjan kuudes kausi. Sarja kertoo Lontoon East Endissä 1950-60-lukujen taitteessa työskentelevistä kätilöistä. Kätilöistä osa on nunnia ja kaikki asuvat nunnien kanssa Nonnatus-talossa. Itä-Lontoo kuhisee lapsia ja naisia, jotka synnyttävät vauvoja toisensa perään, joten kätilöillä riittää työtä. Suurin osa tuon ajan synnytyksistä tapahtuu lisäksi yhä kotona. Sarjassa nähdäänkin vielä alueen sodanjälkeinen infrastruktuurin rappio ja hiljalleen nousevat uudet asuintalot. Sen lisäksi nähdään valtava määrä pikkuruisia vauvoja, tekonapanuoria ja ajalle tyypillisiä sosiaalisia ongelmia. Alun perin sarjan pääosassa on itseoikeutetusti muistelmien kirjoittaja Jenny (Jessica Raine), mutta hän jää sarjasta pois jo kolmannen kauden jälkeen. Keskiössä pysyvät jonkin verran vaihtuva, mukavan värikäs kätilöiden joukko, lääkäri Turner ja talkkarin hommia hoiteleva Fred. Itse potilaat vaihtuvat pääsääntöisesti jaksoittain lukuun ottamatta Mullucksin perhettä, joka on keskiössä useammassa jaksossa, kun talidomidin vaikutukset alkavat ilmetä 1960-luvun alussa. Aiheet ovat usein vakaviakin, mutta sarjaa leimaa silti Sydämen asialla –tyylinen leppoisuus ja sydämellisyys. Kevyttä, miellyttävää katsottavaa. Papukaijamerkit ansaitsevat vielä erikseen koomikko Miranda Hart Chummy Noakesin roolistaan ja Pam Ferris sisar Evangelinan roolistaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti