keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Vanhempainvapaalaisen tv-sarjakatsaus, osa 2

Skam (Areena)

Norjalainen teinisarja on nyt kaikkien huulilla, eikä ihme. Jotenkin kummasti sarjan tekijät ovat saaneet aistittua paitsi tämän hetken nuorten meiningin, myös jotain laaja-alaisempaa, joka vetoaa teini-iän jo ylittäneisiinkin katsojiin. Toki suvereeni somen hyödyntäminen osana juonen kuljetusta ja tarinamaailman rikastamista toimii ja vie Uuden Sherlockin aloittaman some-viestien näyttämisen ruudussa huippuunsa. Parhaimmillaan sarjassa seurataan yli minuutin ajan paikallaan seisovaa hahmoa, joka vain näppäilee puhelintaan samalla kun kuvan päällä vilkkuvat lähetetyt viestit. Sarjassa seurataan joka kaudella eri päähenkilöä, joka kuitenkin kuuluu samaan kaveriporukkaan oslolaisessa lukiossa. Ensimmäisellä kaudella seurattiin Evaa. Toisella kaudella keskityttiin Nooraan ja kolmannella Isakiin ja tämän kaapista tuloon. Paraikaa käynnissä olevalla kaudella seurataan muslimityttö Sanaa. Viimeisin kausi on oikeastaan aiheeltaan kiinnostavin, sillä harvassa on tv:ssä nähdyt muslimityttöjen roolit. Sanavalmis ja tummaa meikkiä käyttävä Sana on hahmona piristävän erilainen ja kolmen kauden jälkeen on myös hienoa päästä kurkistamaan hänenkin kulissiensa taakse. Kaiken sarjassa kruunaa lisäksi hauskan kupliva norja teinislangeineen. Særr!

Nuoret ja lupaavat (Areena)

Skamin jäljissä löysin Areenan toisen norjalaissarjan, Nuoret ja lupaavat (Unge lovende), josta on toistaiseksi ilmestynyt kaksi kautta. Sarja on rakenteeltaan Skamia perinteisempi ja sen pääosassa on kolme parikymppistä naista. Ikiensä ja elämäntilanteidensa puolesta Nuoret ja lupaavat muistuttaakin Skamia enemmän Girlsiä. Sarja kertoo stand-upia tekevästä Elisestä (sarjan myös ideoinut Siri Seljeseth), jonka isä sattuu odottamaan lasta naiselle, joka ei ole Elisen äiti, jonka kanssa isä yhä on naimisissa. Muut päähenkilöt ovat Alex, joka haluaa näyttelijäksi ja Nenne, joka haluaa vakavasti otettavaksi kirjailijaksi. Sivussa käsitellään aikuistumista, ystävyyttä, parisuhdetta ja jopa mielenterveyttä – mutta kaikkea silti humoristisen otteen kautta. Vähemmän nakuilua kuin Girlsissä, mutta muutoin pohjoismaalaiselle lähestyttävämpiä hahmoja. Lämmin suositus tällekin!



Kolmetoista syytä (Netflix)

Netissä tuli muutaman päivän sisällä vastaan useampi maininta tästä jälleen kerran alun perin kirjaan perustuvasta teinisarjasta, joten päätin sitten vilkaista tämän, kun sattui sopiva tauko sarjojen väliin. Parasta ehkä jo tähän väliin mainita: en pitänyt sarjasta millään lailla. Kolmentoista syyn (13 Reasons Why) idea on kaikessa karmivuudessaan seuraava: teinityttö tekee itsemurhan, mutta sitä ennen väkertää seitsemän c-kasetillisen verran tilitystä syistään ja nimeää käytännössä kolmetoista syyllistä teolleen. Jutun juoneen kuuluu lisäksi, että tytön uskottu katsoo, että kasetit lähtevät itsemurhan jälkeen kiertämään jokaiselle ”syylliselle” vuorostaan. Sarja käynnistyy, kun tähän itsarityttö Hannahiin ihastunut Clay saa kasetit kuunneltavakseen. Ja auta armias, kundi kuuntelee kasetteja kuin ei olisi binge-katselusta kuullutkaan. Puolikas kasetti päivässä, jos sitäkään. Ja siinä välissä Clay tuskailee, syyttelee muita ja pelkää, milloin edessä on oma kasetti. Okei, tehdään selväksi: Hannahilla on muutama ihan oikea vastoinkäyminen elämässään ja hänestä lähtee somessa kiertämään muutama epäedullinen kuva. Verkkokiusaaminen ja seksuaalinen väkivalta ovat harvinaisen perseestä, mutta herranjestas, ei se tarkoita, että sen takia tarvitsee tehdä kivasti koristeltu kokoelma muinaista teknologiaa olevia tallenteita ja ryhtyä riutuvaksi marttyyriksi, joka nauhoillaan saa viimeisen sanan. Sitä paitsi itse Hannahin itsemurha oli suoranaista itsaripornoa, jossa hehkuteltiin pitkään ja huolella Hannahin istumista ammeessa ja molempien käsivarsien viiltämistä. Ällöttävää. Puolikas piste vanhoista teinirooleista tuttujen näyttelijöiden minirooleista (Gilmore tyttöjen Keiko Agena, Niin sanotun elämäni Wilson Cruz ja That Thing You Do! ja Ihmissusi Pariisissa -leffojen Tom Everett Scott).



Girls, kausi 6 (HBO)

Vuonna 2012 alkanut Girls päättyi tänä keväänä kuudenteen kauteensa. Edellisen kauden kohdalla pohdin, vieläkö seuraavalle kaudelle irtoaa uusia käänteitä. Ei tarvinnut jännittää, Lena Dunham oli kirjoittanut etenkin omalle hahmolleen aikamoisen elämänmuutoksen, kun Hamptoneille tehdyn haastattelukeikan jälkeen Hannah tulee raskaaksi Riz Ahmedin (The Night Of) esittämälle surffiopettajalle. Viimeinen kohtaaminen Adaminkin (Adam Driver) kanssa on luvassa. Vuosien saatossa Girls on kehittynyt omaksi merkkiteoksekseen, eikä sen tarvitse enää edes tiedostaa alkuaikojensa vertautumista Sinkkuelämään. Tämä tuodaan selvästi esiin sarjassakin: vielä ekalla kaudella Shoshannalla oli seinällään Sinkkuelämää-elokuvan juliste, tällä kaudella Hannah viittaa Chris Nothiin (tunnetuin Sinkkiksen Mr. Bigin roolistaan) Oikeuden ja kohtuuden näyttelijänä.

Catastrophe (Areena)

Teineistä ja nuorista aikuisista kertovien sarjojen perään vielä arvio yhdestä tämän hetken suosikeistani, Lontoosen sijoittuvasta Catastrophesta, joka kertoo nelikymppisistä Sharonista ja Robista, jotka saavat yhteisen lapsen lyhyen työmatkasuhteen seurauksena. Irlantilainen Sharon ja jenkki Rob opettelevat nopeaan tahtiin tuntemaan toisiaan ja perustamaan perhettä. Pariskunnan välinen huumori ja siitä kumpuava kemia on valtavirtakomedioista poikkeavaa. Sarja on jännä yhdistelmä lämminhenkisyyttä ja jopa Ricky Gervais -henkistä liian-noloa-katsottavaksi-komediaa, jota tunnusmusiikki korostaa. Sarjasta pyörii nyt Ylellä ja Areenassa tuoreeltaan kolmas kausi, jonka alussa perhe on kasvanut jo nelihenkiseksi, kun joukkoon liittyy perheen kuopus, jonka nimeä kukaan ei tunnu osaavan lausua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti