Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu!

Käytiin Z:n kanssa katsomassa Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! yhdessä lähinnä alakoululaisista ja heidän vanhemmistaan koostuvan yleisön kanssa. Oli meilläkin sentään peitetarinana sukulaispoika mukana. Ja mikäpä oli katsoessa: yleisö eli hyvin mukana ja leffa oli kerrassaan mainio. Yhtään ei myöskään haitannut, että toisessa pääosassa oli aika paras Antti Holma.

Leffa perustuu Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kirjoittamiin ja kuvittamiin lastenkirjoihin, joissa seikkailevat Outolasta kotoisin olevat Tatu ja Patu, jotka ovat vähän pöhköjä mestarikeksijöitä ja Veera-tytön parhaita (mielikuvitus-)kavereita. Itseltäni oli etukäteistiedoista jäänyt huomaamatta, että leffa on jouluaiheinen. Vaan hyvinhän tässä vaiheessa saattoikin jo virittäytyä joulufiiliksiin, kun Aleksanterinkatukin sai juuri joulukoristeensa.

Leffassa Tatu (Holma) ja Patu (Riku Nieminen) saapuvat Outolasta Helsinkiin Veeran (Eedit Patrakka) jouluvieraiksi. Veera kuitenkin myöhästyy juna-asemalta, kun äiti ei ymmärrä kiirettä vastaanottamaan Veeran mielikuvitusystäviä. Niinpä Tatu ja Patu ehtivät lähteä omin päin kaupungille ennen kuin Veera pääsee heidän jäljilleen. Seuraa täysin absurdia ja ehdottoman nokkelaa sanailua ja toimintaa, kun veljekset perehtyvät kaupungin ihmeisiin ja joulun perinteisiin samalla kun hyödyntävät tilanteisiin sopivia keksintöjä, kuten mörkökarkotinta tai ihmismeripelastusliiviä. 

Helsinkiläiskatsojasta ja vanhasta lintsiläisestä oli ihanaa nähdä tuttuja paikkoja kauniisti kuvattuna usein hieman yläviistosta. Vähän nauratti myös maantieteelliset muutokset, kun matka esimerkiksi Käpylästä Linnanmäelle kulkikin yhtäkkiä Suvilahden kautta! Leffan loppuhuipennus talvisella Linnanmäellä oli kaunis ja koskettavakin, vaikka muuten leffa piti reippaan tekemisen meiningin yllä koko täydellisen, 70-minuuttisen kestonsa ajan. Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! onnistui mielestäni olemaan ihan tosissaan lasten elokuva ilman aikuisten kosimista "aikuisten vitseillä" ja silti viihdyttämään myös tällaisia kaiketi jo ihan oikeasti aikuisiksi laskettavia kolmekymppisiäkin.

Pikkuinen K on sen sijaan on vasta ensimmäisellä vuosikymmenellään.