![]() |
Sofi Oksanen: Norma // Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun |
Oksanen on eittämättä taitava kirjoittamaan ja Puhdistus (2008) ja Kun kyyhkyset katosivat (2012) olivat mielestäni vaikuttavia, joskin synkkiä ja huumorittomia. Myös Normasta tunnistaa Oksasen kirjoitustyylin ja rankat teematkin. Jotain etäännyttävää koen Oksasen hahmoissa aina olevan, enkä siten osaa aina täysin rinnoin heittäytyä tarinan ja hahmojen vietäväksi. Näin käy Normassakin. Ehkä osa ongelmaa on tällä kertaa myös teoksen pituus: äänikirjana se on vain 7 levyä, siinä missä esimerkiksi Hiltusen teos on 10 levyä (ja esimerkiksi Irvingin kaltaiset tiiliskivet huitelevat yli 20 levyssä). Halusin kuulla enemmän hämäräbisneksistä, Normasta, taikahiuksista ja salaperäisen sukulaisnaisen vaiheista. Kiinnostavia olivat etenkin Norman yliluonnollisen herkkä hajuaisti ja hiukset, jotka reagoivat Norman mieltä nopeammin ihmisiin ja tuntemuksiin. Hyviä ideoita ja teemoja, mutta vähän jäi Norma haaleaksi ja aukkoiseksi makuuni.
***
Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun on palkittu jännäri, joka sijoittuu Lontooseen. Siellä asuu ja työskentelee graafikko Lia, joka on jättänyt Suomen ja oudoksi äityneen parisuhteen taaksensa jo useita vuosia sitten. Työmatkallaan Lia näkee rikospaikan, jolta on löytynyt äärimmäisen raa'asti murhatun naisen ruumis - tai mitä siitä on jäljellä. Lopputulos muistuttanee Hydraulic Press Chanelin -tuotoksia. Rikos jää kalvamaan Lian mieltä, ja hän viettää aikaansa paikallisilla murha.info-sivustoilla saadakseen tietää lisää tapauksesta. Samoihin aikoihin Lia kohtaa toisen suomalaisen, Marin, jolla on Normaakin ihmeellisempi kyky lukea toisten ajatuksia. Marilla on myös muita jännittäviä virityksiä, joiden avulla Lia tulee imeytyneeksi entistä syvemmälle murhatutkintaan. Samalla Lia pääsee osaksi projektia, jolla ajetaan alas rikollisen populistipoliitikon uraa.
Tapahtumien siirtäminen kansainväliselle näyttämölle on tarjonnut Hiltuselle mahdollisuuden kehitellä hurjia käänteitä ja kaikesta salaperäisestä toiminnastaan huolimatta Normaa uskottavamman juonen. Vilpittömästi sinun kuvaa tapahtumia läheltä, toisin kuin pintaraapaisuksi jäävä Norma. Varsin synkkä ja verinen teos on, mutta miljöönä Lontoo toimii erinomaisesti. Hahmot eivät henkilökohtaisesti kolahtaneet hirveästi, mutta dekkarin sankariksi Lia oli silti mukavan poikkeava. Äänikirjan lukija oli minulle uusi tuttavuus, Pinja Flink. Vähän nauratti pari ääntämysasiaa (Griinvits Park) ja jännä tapa lausua yksittäisiä konsonantteja pitkinä (kuukkausi).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti