 |
| Satu Waltari: Kahvila Mabillon |
Satu (Mikan tytär) Waltarin esikoisteos, nuoruusmuistelma Kahvila Mabillon (1952) ei tuottanut pettymystä. Kuvaus vuoden 1951 Pariisista oli juuri sopivalla tavalla herkkä, cool ja hassu kaikessa ajatusvirtamaisuudessaan. Virkkeet voivat viedä yllättäviinkin suuntiin: "Nauroin ja nousin ja menimme ulos etsimään Louista, ja kaikki valot hehkuivat elävinä, ja puitten lehdet kiilsivät mehukkuuttaan, ja ohitse kiirehtivä nainen naurahti omalle kaula-aukolleen" (s. 107).
Nuorten eksistentialistitaiteilijoiden elämä on vapaata ja helppoa: "Ja sai syödä hyvää leipää ja juoda viiniä suuresta pullosta ja haistella mansikoita ja soittaa kitaraa ja laskea marsut juoksemaan lattialle ja silittää kissaa, joka oli pieni ja pehmeä. Ja sai nauraa ja nojata päätään jonkun polviin ja katsella sinertävää taivasta, joka oli niin lähellä, ja sai kuulla lausuttavan sadannen kerran samaa, hyvin kaunista runoa" (s. 115). "Ça-tout'n" kuvaama 1950-luvun Pariisi on myös suvaitseva - homosuhteesta järkyttyy vain tyttö, joka luuli miehen olleen kiinnostunut itsestään. Lopulta on kuitenkin katkeransuloisen kotiinpaluun aika ja koko Mabillonin kanta-asiakasporukka hajoaa kukin suunnilleen. Toisin kuin Rakkautta ennen aamua -leffassa, tässä tapauksessa myös yhteystiedot on muistettu vaihtaa keskenään.
Ihana, ihana pieni kirja. Tämän ottaisin mielelläni omakseni hyllyyn. K nyt vaan ottaa koko hyllyn omakseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti